Alkunäyttämö

Mistä ja missä jokin alkaa, miksi? Mitä jos se jokin on maalaus?

Mistä maalaus on peräisin? Miksi jokin maalaus syntyy, eikä joku toinen?

Taiteella on ajateltu olevan historiallinen alkukoti, ja taiteen kehitys on siellä muotoutuneen alkumuodon variaatioita. Kuitenkin jokaiselle alulle voidaan löytää tausta. Kuitenkin joskus jossain taide alkoi olla taidetta.

Eliöt syntyvät tai itävät siemenestä, ja niiden yksilölliselle olemassaololle merkitään alku. Kun siemen itää maassa tai kohdussa, se on jo kauan ollut olemassa siemenenä, joka oli osa sen edeltäjiä. Alku on sopimuksenvarainen ja keinotekoinen. Goethe etsi luonnonfilosofisissa tutkimuksissaan kasvikunnan alkumuotoa ja visioi idean alkukasvista (urpflanze). Alkukasvi on kasvin idea, jonka toisintoja kaikki olemassa olevat kasvit ovat. Goethe rinnastaa alkukasvin ja kasvimorfologian taiteen kehitykseen: antiikin taideteokset ovat taiteen alkukasveja.

Sigmund Freudin käsite urszene voidaan kääntää suomeksi kantanäyksi tai alkunäyttämöksi. Kantanäky on Freudin psykoanalyysissa persoonallisuuden ja neuroosien alkukuva, johon myöhemmät oireet palautuvat, viittaavat ja uudelleen tulkitsevat. Alkunäyttämö antaa urszene-käsitteelle luonteen paikkana ei ainoastaan tapahtumana. Alkunäyttämö on tila, jossa minä alkaa keriytyä. Kantanäky, johon Freud alun perin viittaa ei tarvitse olla todellinen. Näky voi olla illuusio tai harhaa, se kuuluu näyn luonteeseen. Alkunäyttämö on paradoksi: näyttämöllä ei mikään ala, vaan toistuu. Näyttämö on fiktion paikka, siellä voi tapahtua mitä vaan. Näyttämö tekee näytelmän. Kaksi suomennosta täydentää toisiaan ja jättävät väliinsä silti ratkaisemattomuuden railon. Railossa avautuu ratkaisu, näkymä alkuperän ratkaisemattomuuteen.

Maalausten värit, muodot, materiaalit ja kuva-aiheet ovat on sommiteltu kankaille yrityksenä palata alkuperäiseen, naarata jonkin sisämeren pohjamudasta fossiili tai hylky. Maalaaminen on ollut noitamaista rulettia, ei mitään takeita onnistumisesta tai eloonjäämisestä. Mielikuvia, merkityksiä ja tunteita on auttamattomasti liikaa mihinkään merkitsemiseen tai tulkintaan. Tilanne on vaikea, sen olen löytänyt, varmasti totta.

Näyttely on osa tohtorin opinnäytettäni Taideyliopiston Kuvataideakatemiaan.

Alkunäyttämö on opinnäytteeni kolmas ja päättävä taiteellinen osa.

Siiri Haarla

Primal Scene

Where and in what does something begin, and why? What if that something is a painting?

Where does a painting come from?

Why does one painting come into being, and not another?

Art has been thought to have a historical birthplace, and the development of art to consist of variations on a primordial form shaped there. Yet for every beginning, a background can be found. And yet, at some point, somewhere, art began to be art.

Living beings are born or germinate from a seed, and a beginning is marked for their individual existence. When a seed germinates in the ground or in the womb, it has already existed for a long time as a seed that was part of its predecessors. The beginning is conventional and artificial. In their philosophical studies of nature, Goethe searched for the primordial form of plant life and envisioned the idea of the primal plant (Urpflanze). The primal plant is the idea of the plant, of which all existing plants are replicas. Goethe compares the primal plant and plant morphology to the development of art: works of ancient art are the primal plants of art.

Sigmund Freud's concept of Urszene can be translated into Finnish as kantanäky or alkunäyttämö (primal vision / primal scene). In Freud's psychoanalysis, the primal vision is the original image of personality and neuroses, to which later symptoms return, refer, and reinterpret. Alkunäyttämö gives the concept of Urszene the character of a place, not merely an event. The primal scene is a space in which the self begins to emerge. The primal vision to which Freud originally refers does not need to be historically real. The vision may be an illusion or a delusion; this belongs to the nature of a vision. The primal scene is a paradox: on the stage nothing begins, but rather repeats. The stage is the site of fiction; anything can happen there. The stage produces the play. The two Finnish translations complement one another, yet still leave between them an unresolved rift. In that rift, a solution opens up—a view into the irresolvability of origin.

The colors, forms, materials, and motifs of the paintings have been composed on the canvases as an attempt to return to the original, to dredge a fossil or a wreck from the mud at the bottom of an inland sea. Painting has been a kind of shamanistic roulette, with no guarantees of success or survival. There are hopelessly too many images, meanings, and emotions for any kind of marking or interpretation. The situation is difficult; I have discovered this—certainly true.

The exhibition is part of my doctoral dissertation at the Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki.

Primal Scene is the third and final artistic component of my dissertation.

Vastamaalattua

Sara Hildenin Taidemuseo 14.5 - 30.8

Nuorta maalaustaidetta esittelevään ryhmänäyttelyyn Vastamaalattua –Freshly Painted on kutsuttu pääasiassa Suomessa asuvia ja työskenteleviä kuvataiteilijoita, joiden päätekniikkana on maalaus. Mukana ovat Emma Ainala, Milla Aska, Siiri Haarla, Taru Happonen, Karoliina Hellberg, Kaisa Huotari, Juliana Hyrri, Annamaari Hyttinen, Eveliina Hämäläinen, Essi Kuokkanen, Raana Lehtinen, Eeva Lietonen, Emma Luukkala, Iisa Maaranen, Elin Odentia (Ruotsi), Melina Paakkonen, Sirkku Rosi, Kerttu Saali, Johanna Saikkonen, Riikka Sormunen, Astrid Strömberg ja Ebba Svensson (Ruotsi)

Tältä tähdeltä

Galleria Saskia, Tampere, 1.11 – 19.11.2025

Elämmekö kaikki samalla tähdellä vai kukin omallamme? Elämä on pientä, kun muistaa, että meidän tähtemme on vain yksi maailmankaikkeuden lukemattomista tähdistä.

Elämä on surullista, jos ajattelee asuttavansa omaa tähteään yksin, kun huolimatta erilaisista kokemuksistamme, elämme samassa maailmassa. Ei ole sinun todellisuuttasi ja minun todellisuuttani. On vain yksi todellisuus, joka valottuu meille vähän eri tavoin.

Olen liikkunut maalauksissani eri aikakausien välillä: olen maalannut esikristillisiä enkeleitä, faaraoperheen ja luolakalan. Minua on kiinnostanut kaikissa niissä kuvitella värien merkityksiä. Olen yrittänyt irrottautua Newtonilaisesta värikäsityksestä eli spektristä värisuhteiden pohjana. Sen sijaan pohdin, miten ihmiset ymmärsivät värin ennen valistusta, tai mitä väri merkitsee muille lajeille, mitä väri merkitsee niille, jotka eivät sitä näe?

Enkelit maalauksissani ovat ihmisen kuvia ja maalauksen ideoita. Enkelin idea on kuvata jotain, joka nimenomaan ei ole ihminen, mutta taidehistoriassa enkeli on ottanut ihmisen ulkomuodon. Miten enkeli voi kuvata jotain epäinhimillistä ihmisen ruumiissa? Enkelin kuva on ilmestymisen kuva. Maalaus niin kuin enkelikin on eräänlainen ilmestys.

Ajattelen, että maalaukseni ovat jonkinlaisia kuvaesseitä, yrityksiä hahmottaa ja kuvata jokin ilmiö, jolla ei ole hahmoa ennen tuota yritystä. Siksi maalauksillani ei ole tiettyä aihetta tai yhteistä tyylilajia. Yhteyteni kuolevaisuuden teemaan on siinä, että elämä ja maalaus ovat samalla lailla hyppyjä tyhjyyteen, tältä tähdeltä.

15.10.2025

Siiri Haarla

Kuolevainen-ryhmänäyttely

1.10.2025

Avaan sivun kuin kämmenen,

viiltelen siveltimen kärjellä

ääriviivoja liekeille

tämä saattaa olla lähimpänä ikinä

sitä mitä kutsutaan minuksi

vaikka mistäpä minä tietäisin

mitä tarkoittavat värit, joissa on kaikkea

eivätkä silti näytä miltään

suljen oven kuin silmät, jotka

ajattelevat yötä, jolloin

pidätät silmiäsi, Orfeusta

matkalla manalasta ---

--- juuri ennen aamua

Syttyy lasi, sulkeutuu kello,

Ja äkkiä katkeaa puiden jalat.

(Öljyväreillä kankaalle maalattu täysin subjektiivinen teoria maalauksesta ja minuudesta. 200x200cm)

Sirkka Arte Biennale

Artists: Petri Ala-Maunus, Siiri Haarla, Kaija Hinkula, Hanna Kanto, Eemil Karila, Aaron Aryadharma Matheson, Elina Merenmies, Eeva Peura, Harri Puro, Raisa Raekallio, Sirkku Rosi, Kati Ruohomäki, Alina Sinivaara, Camilla Vuorenmaa
Art Experts: Christian Ehrentraut, Senior Director of Galerie EIGEN + ART Leipzig/Berlin
Saara Hacklin, Chief Curator of Collections at the Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki
Sanna Lipponen, Art Critic

Director / curator: Misha del Val

Iris Germanica